Laituri- ja rantakalastajan ottivinkit

Kalan saamiseen ei tarvita välttämättä hienoa kalapaattia. Yksinkertaisimmin soppakalaa saa virvelöityä mökkilaiturilta, kun ajankohta ja välineet ovat oikeat. Tässä jutussa puhutaan yleisimpien "mökkikalojen", kuten hauen ja ahvenen kalastamisesta. Niitä on lähes jokaisessa suomalaisessa järvessä ja merialueella lukuun ottamatta aivan Suomen pohjoisimpia tunturivesiä.

Laituriltakin voit saada saalista, mutta varmimmin saat kalan siiman päähän, kun lähdet kokeilemaan mökkisi lähirantoja laajemmin.

Mitä useammalla paikalla käväiset virvelöimässä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistut.

Miten valitsen heittopaikan?

Monet järvien ja meren rannoista ovat puiden ja pensaiden verhoamia. Puut hankaloittavat heittämistä. Ykkösprioriteettina heittopaikan valinnassa on se, että pääset hyvin heittämään niin, ettei vieheesi tartu puiden oksiin. Etsi siis puuton ja avoin heittopaikka, jonka edessä ei ole tiheää kaislikkoa tai lumpeikkoa.

Hyvän kala-apajan yleinen tunnusmerkki on loivasti syvenevä ranta. Jos ranta on äkkijyrkkä, se ei poikkeuksia lukuun ottamatta ole sopiva kalapaikka. Hyvä kalastussyvyys on 1,5–2,5 metriä. Yksinkertaistetusti havainnollistaen: noin 5 metrin päässä rannasta tulisi olla 1 metri vettä. 10 metrin päässä rannasta syvyyden pitäisi olla 1,5 metriä ja 15–25 metrin päässä rannasta pitäisi olla 1,5–2,5 metriä syvää.

Parhaimpia paikkoja rannalta kalastettaessa ovat kohdat, joissa kaislikko tai lumpeikko päättyvät. Kalat pitävät suojaisista paikoista ja ovat siksi mielellään ruovikoiden ja lumpeikoiden tuntumassa. Kaislikon isoimmat hauet oleskelevat kaislikkojen päädyissä ja tekevät sieltä iskujaan pikkukalojen perään.

Tasainen ranta ilman ruovikkoa voi myös olla hyvä kalapaikka. Veden alla olevat vesikasvit toimivat samanlaisena suojapaikkana kuin kaislikot tai lumpeikot. Vesikasveja kasvaa tavallisesti muutaman metrin päässä rannasta ennen kuin ranta lähtee syvenemään nopeasti. Tämä on se kohta, jossa hauki ja ahven oleilevat.

Keskity rantavyöhykkeen kalastamiseen. Ei ole järkeä heittää vieheitä 100 metrin päähän, jossa veden syvyys on 15 metriä tai sen yli. Tavallinen viehe kulkee 1–2 metrin syvyydessä, jolloin viehe ei mitenkään tavoita pohjassa oleskelevaa kalaa. Olennaisinta on, että viehe kulkee houkuttelevasti 10–15 metrin päässä rannasta, joko on kalaisin vyöhyke. Kalastajan on myös keskityttävä siihen, että viehe ylittää vesikasvit ilman, että se jää niihin kiinni.

Saalista saat myös mökkilaiturilta

Tyypillinen mökkilaituri työntyy ulos rannasta siten, että molemmille puolille laituria jää kaislikko tai lumpeikko. Paras paikka ei välttämättä ole laiturin pääty, vaan laiturin molemmat sivustat. Ei ole siis järkeä nakella vieheitä mahdollisimman kauas laiturin nokasta syvän veden päälle, vaan rannan suuntaisesti.

Laiturin päältä pääset heittämään vieheen rannan myötäisesti ja voit uitella vieheitä aivan vesikasvillisuuden vieressä. Sieltä hauet jo ahvenet käyvät nappaamassa vieheeseesi.

Ahven on tyypillisesti muutaman metrin päässä vesikasvillisuudesta. Hauki puolestaan pitää suojaisista oleskelupaikoista viihtyy jopa kaislikon sisällä.

Katso myös video jossa käydään läpi vieheen valitsemista rantakalastuksessa.

Keskity kalastustekniikan hiomiseen

Kun katsot kokeneen kalastajan tekniikkaa, voit huomata, että hän tekee aktiivisesti töitä vieheen uittamisessa. Tasaisella vieheen kelaamisella saat huonoiten kalaa. Tee kelauksen aikana pysäytyksiä ja nykäise vavalla vauhtia vieheeseen aika ajoin.

Petokalat pitävät huolettomasti eteenpäin pyrähtelevistä uistimista. Epäsäännöllinen uinti luo pedoille mielikuvan hätääntyneestä ja loukkaantuneesta pikkukalasta, joka on helppo saalis. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, miten uistinta pitäisi pysäytellä tai nykiä. Jokaiselle kalastajalle syntyy kokemuksen myötä omanlaisensa vieheen uittamisen käsiala.

Rantakalastuksessa kivet ja vesikasvit aiheuttavat hankaluuksia. Jos viehe meinaa raapia pohjaa, nosta vapa ylös ja nopeuta kelaamista. Sillä tavalla saat uistimen uimaan lähellä pintaa ja vähennät niin sanottuja pohjatärppejä.

Opettele lukemaan kalapaikkoja. Tähtää heittosi kaislikon, kiven tai lumpeikon viereen. Jos näet vesikasvien keskelle muodostuneet aukon, yritä heittää viehe sinne.

Keskity alueeseen, josta saat tärpin. Ahvenet ovat parvikaloja ja yhden saatuasi voit olla lähes varma, että muita ahvenia on lähellä.

Hauet eivät ole parvikaloja, mutta ne voivat kokoontua pienelle alueelle ravinnon perässä. Voit saada yhdestä paikasta useamman hauen.

Jos tärppiä ei kuulu, vaihda paikkaa. Muutama heitto kalastuspaikkaa kohden riittää. Voit kokeilla vaihtaa viehettä, mutta usein paikan vaihtaminen tuo paremmin tulosta. Mikäli kalat seuraavat viehettäsi tai ne vain kevyesti näykkivät sitä, voit yrittää heittää toisen värisellä tai erikokoisella vieheellä samassa paikassa. Kireitä siimoja!